Kävin katsomassa Toy Story 3 – 3D -elokuvan viikonloppuna. Odotukset olivat kolmiulotteisuuden suhteen korkealla, sillä odotin 3D-elämyksen olevan ainakin parempi, kuin Avatarissa, jonka kolmiulotteisuuteen petyin pahasti viime joulukuussa.

Elokuva oli kyllä hauska ja sen kolmiulotteisuuden huomasi koko elokuvan ajan. Kolmiulotteisuus ei kuitenkaan aiheuttanut missään vaiheessa mitään wau-efektiä. Vaikka elokuva oli kolmiulotteinen, ei se silti tuntunut mitenkään paremmalta tai hienommalta, kuin normaali kaksiulotteinen elokuva. Täytyisi varmaankin käydä joskus katsomassa peräkkäin 2D- ja 3D-versiot, niin ehkä sitten huomaisi eron selvemmin.

Avatarin tapaan myös Toy Story 3:n parasta 3D-antia oli elokuvan alussa esitetyt muiden kolmiulotteisten elokuvien trailerit.

En ole ollenkaan varma, kannattaako 3D:stä maksaa pari euroa enemmän, kuin kaksiulotteisesta elokuvasta. Pienen lisähinnan lisäksi 3D-elokuvien mukana saa nenää painavat ja nenän vartta alaspäin valuvat lasit. Ehkä kannattaa suosiolla käydä vain 2D-näytöksissä. Mahtaako 3D:n kuuluakaan olla mitenkään mullistavaa vai onkohan vika minussa tai silmissäni?